OOPPERAN OSKAR – MELODIOIDEN MESTARI

Oskar Merikanto (1868-1924) on merkittävimpiä suomalaisia säveltäjiä. Hän oli aikansa tunnetuin, kansan Sibeliustakin enemmän rakastama säveltäjä, jonka teoksia kuultiin paljon konserteissa ja soitettiin kodeissa ahkerasti. Tämä ei ole ihme, sillä Merikannon tyyli oli lähestyttävä ja ammensi myös vaikutteita kansanperinteistä.

Tänä päivänä Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti suomenkielisistä yksinlauluista, vaikka tuotannosta löytyy romanssien lisäksi myös paljon kokeilevampia ja modernimpia sävellyksiä. Uudistukset vei myöhemmin aivan uusille tasoille Merikannon säveltäjäpoika Aarre Merikanto (1893-1958).

Oskar Merikanto oli mukana lähes kaikessa, mitä 1900-luvun alun Suomen musiikkielämässä tapahtui. Hän työskenteli heti opinnoista valmistuttuaan Johanneksenkirkon urkurina Helsingissä, jossa hänen konserttiensa sanottiin keränneen tuhatpäistä yleisöä.

Merikanto oli taitava pianisti, urkuri, improvisoija ja säestäjä, joka kiersi Suomea eri muusikoiden ja laulajien kanssa. Lisäksi hän opetti Helsingin urkurikoulussa ja myöhemmin Musiikkiopistossa ja kirjoitti musiikkikritiikkejä sanomalehtiin.

Merikanto osallistui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sävellyskilpailuun 1800-luvun lopussa ja lähetti kisaan teoksen "Pohjan neiti". Vaikka Merikannon orkestraatio oli tuolloin vielä vaatimatonta, teos voitti kilpailun erityisenä meriittinään mukaansatempaavat laulumelodiat. Toki se oli myös ainut kisaan lähetetty teos. Pohjan neidistä tuli näin virallisesti ensimmäinen suomenkielinen ooppera, joka saatiin lopulta ensi-iltaan Viipurin laulujuhlilla vuonna 1908. Toinen suomenkielinen ooppera tuli olemaan Elinan surma.

ELINAN SURMA -OOPPERA

1910 syntyi ajatus Kotimaisen oopperan perustamisesta. Laitos esittäisi saman katon alla vuorotellen suomen- ja ruotsinkielisten teosten ensi-illat ja hälventäisi samalla kieliriitojen aiheuttamaa kilpailua. Kotimainen ooppera aloitti 1911 perustajinaan Oskar Merikanto, Aino Ackte, Wäinö Sola, Eino Rautavaara, William Hammar sekä Edvard Fazer.

Samoina vuosina 1909-1910 Oskar Merikanto tarttui Elinan surma -taruun yhdessä libretisti Jalmari Finnen (1874-1938) kanssa. Oskar Merikanto toimi uuden Kotimaisen oopperan toisena pääkapellimestarina, johtaen esimerkiksi Wagnerin oopperoiden Suomen kantaesityksiä ja sai uusia aineksia sävellystyöhönsä.

Elinan surmassakin välähtelivät Merikannon loistavat melodiat, mutta tyyliltään musiikki oli täysromanttista, väkevää ja värikylläistä. Sävellysratkaisuissa nähdään myös aikanaan moderneja keinoja, kuten resitaatiota lauluilmaisun keinona ja Wagnerin suosimaa johtoaihetekniikkaa. Dialogi on siis usein sävellyksen keskiössä, ja jokaista tarinan henkilöä seuraa lavalla heidän sielunmaisemaansa heijasteleva musiikillinen teema.

Merikanto ja Finne ihailivat Wagnerin lisäksi Puccinia ja pyrkivät siksi Elinan surmassa italialaisen veristisen tyylin mukaisesti mahdollisimman todenmukaiseen ilmaisuun. Libretto pyrki kuvaamaan ihmisten tunteita kaunistelemattomina ja käyttäytymistä brutaalin rehellisesti. Tämän seurauksena Elinan surman tapahtumat etenevätkin dynaamisen rivakasti ja henkilöiden tuntereaktiot leimahtelevat.

Ohjaajamme Markku Pölösen sanoin tarinankerronnassa liikutaan “melodramaasta naurettavuuden rajalla taiteilevaan patetiaan”. Vaikka aihe on pahaenteinen ja ihmiskohtalot teoksessa aidosti traagisia, mainittu ote luo nykykatsojalle sinänsä sysimustan tarinan seuraamiseen oman riemastuttavan elementtinsä. Karikatyyrimäinen camp ja äkkiväärät käännökset tuntuvat tarkoituksenmukaiselta estetiikalta. 

Elinan surma valmistui Merikannon kesäpaikassa Vilppulan Kantolassa 21.8.1910 ja tuli ensi-iltaan vuonna 17.11.1911. Merikanto toimi oopperan kapellimestarina sekä harjoituspianistina. Ensi-ilta-miehityksenä nähtiin lähestulkoon sama joukko, joka perusti Kotimaisen oopperan. 

Kritiikeissä teoksen musiikkia arvostettiin, mutta librettoa moitittiin ehkä yllämainitun uuden kerrontatyylin myötä hätäiseksi ja laulusuorituksia ponnettomiksi. Toki kritiikkeihin on suhtauduttava varauksella, sillä yhden näistä on kirjoittanut teoksen ensi-illassa itse tenorina laulanut Wäinö Sola -siis omista kollegoistaan. Kriitikko Seppo Heikinheimo puolestaan epäili eräiden kieltämättä asiantuntevien arvioiden tekijäksi säveltäjä Merikantoa itseään.

Yleisö joka tapauksessa rakasti teosta, ja suositun suomalaissäveltäjän uuden oopperan esitykset olivat suuria tapauksia, joita tultiin katsomaan matkojen takaakin. Elinan surma nähtiin myös sopraano Aino Acktén 1912 perustamien Savonlinnan Oopperajuhlien tuotantona heti näiden toisena toimintavuotena 1913. Kun Merikanto eläköityi kapellimestarintehtävistä Kotimaisessa oopperassa vuonna 1922, hänet hyvästeltiin tällöinkin Elinan surman uudella esityksellä.

Tämän jälkeen Elinan surman esityksistä löytyy tietoja vielä Viron kansallisoopperasta marraskuulta 1927, Suomesta 30-luvulta ja Tampereen oopperasta vuodelta 1973, minkä jälkeen teosta ei ole enää esitetty. Elinan surman kaltainen suuri ja dramaattinen teos ei kuitenkaan ansaitse painua historiaan. 

TARINA

Elinan surma -oopperan tarinassa rikas kartanon isäntä Klaus Kurki tapaa Vesilahden kirkon portilla naapurin Suomelan talon nuoren Elina-tyttären ja ihastuu. Kurki elää kuitenkin susiparina edesmenneen vaimonsa siskon, hurjan Kirsti Flemingin kanssa intohimoisessa, nykytermein toksisessa parisuhteessa. Klaus pyrkii irtaantumaan menneisyytensä painolastista ja järkeilee tämän olevan mahdollista, mikäli hän solmii avioliiton nuoren, hyveellisen Elinan kanssa. Kirsti Flemingille Klausin suunnitelma ei tietenkään sovi, vaan hän ryhtyy omiin toimiinsa päästäkseen itse Klausin vaimoksi myös virallisesti, kirkon silmissä. Vimmaiseen menoon tempautuu mukaan myös Suomelan talon renki, nuori Uolevi, joka on elänyt lapsuutensa Elinan kanssa ja herää polttavaan rakkauteensa tätä kohtaan himpun verran liian myöhään.

Libretistinä toimi Jalmari Finne (1874-1938). Finne oli suomalainen kirjailija, suomentaja ja teatterinjohtaja, joka tunnetaan nykyään ennen kaikkea lastenkirjasarjastaan Kiljusen herrasväki. Hän toimi myös 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ohjaajana Suomalaisessa Teatterissa ja johtajana Kansallisteatterissa. Oopperoiden suomennoksia Finne laati Topeliuksen libretosta Fredric Paciuksen oopperaan Kaarle Kuninkaan metsästys, sekä Wagnerin libretosta Valkyyriaan.

Oopperan tarina perustuu vanhaan kalevalamittaiseen Elinan surma -balladiin, jonka alkuperän arvellaan olevan 1400-1500-luvun Euroopassa, sillä se muistuttaa tuolloin muuallakin kiertänyttä kansantarinaa. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät tarinasta löytyvät 1700-luvulta, ja Elias Lönnrot kirjasi sen aikanaan ylös Suomen Kansallisepokseen 1849 toimiessaan kotiopettajana Laukon kartanossa.

Laukon kartano on nykyäänkin olemassa Pyhäjärven niemellä. Ensimmäiset merkinnät kartanosta ovat 1400-luvulta, jolloin todellinen Kurjen suku asettui Laukon kylään asumaan. Kartanon historiaan on liitetty vuosisatojen aikana monenlaisia taruja ja se on myös palanut poroksi useaan otteeseen. Klaus Kurki -niminen historiallinen henkilö on olemassa; hän oli Laukon Kartanon ensimmäinen varmuudella tiedetty omistaja, jonka pojasta Arvidista tuli viimeinen Suomen katolisen kirkon piispa.

”Kohtalo potkii munille eikä naisiin voi luottaa, mutta musiikki, se ei petä koskaan!”

Näin lausuu tangoelokuvani Onnen Maa sankari Tenho. Hän on ostanut joitakin Reijo Taipaleen levyjä varmuuden vuoksi useamman kappaleen siltä varalta, ”että jos kuluvat tai menevät rikki”.

Ihailin silloin ja edelleen Taipaleen tunteita tihkuvia tangotulkintoja, mutta LP jota tilasin Hollannista tukkijätkän tienesteilläni neljä kappaletta, jos kuluvat tai menevät rikki, sisälsi klassista musiikkia, Oboisti Heinz Holligerin tulkintoja Vivaldin, Marcellon ja Leclairin konsertoista. Levyvalintaani vaikutti epäonnistuneen rakkaustarinan muisto kuten Tenhollakin, siis klassista elämän mustelmiin. 

Ensimmäinen kosketus oopperamusiikkiin tapahtui divarissa, Mario Lanza kokoelmalevy. Lanzan tavassa laulaa on samaa epäakateemista tunteiden paatosta kuin parhailla tangolaulajilla. Ostin kyllä jatkossa levytyksiä jotka sisälsivät kokonaisia oopperoitakin, mutta loputtomiin resitatiiveihin se tyssäsi. Joku Arska tai Pertti on sanonut, että kukkakaupan puketissakin on välillä liikaa turhaa heinää, kun kuitenkin vain ne kukat sykähdyttävät. Toivottavasti en saa kenkää tästä tuotannosta jos tunnustan, että ensimmäinen ooppera jonka näin kokonaan oli oma ohjaukseni Taikahuilusta, haen vain takkini. Ohjasin ilmeisestä sivistymättömyydestäni huolimatta/välittämättä Joensuun Oopperayhdistykselle vielä Rigoleton ja Figaron häät, ilmeisesti tein jotakin oikeinkin.

Jos minä johonkin oopperan maailmassa kotiuduin, niin isoihin tunteisiin. Elokuvassa tunteita annostellaan säästeliäämmin, paatos on herkkä taitolaji. Oopperassa kaikki on muutamaa numeroa isompaa, tunteetkin ja minulle se sopii, saa rymistellä vapaammin. Musiikilla on  tärkeä asema elokuvieni ääniraidoilla ja olen minä yhden oopperaelokuvankin tehnyt, lyhyen TV-elokuvan Duetto Amoroso vuonna 2002. Pääosissa lauloivat Mari Palo ja Pentti Hietanen. Kirjoitin kuuteen klassikkoaariaan uudet sanat tuota elokuvaa varten uskaltamatta poiketa italialaisesta äänneasusta, etten käyttäisi "laulukelvottomia" vokaaleja. Niihin teksteihin menikin sitten kokonainen kesä, pitkä kesä.

Tämä ESMO ry:n tuottama Elinan Surma kiehtoo minua mahdollisuutena kuljettaa rinnakkain leipälajini elokuvan ja oopperatradition toimivimpia tehokeinoja. Mitään perin juurin tavallista ette tule näkemään, ette myöskään mitään itsetarkoituksellisen radikaalia, tunteita ei pihtailla, sen takaan.

-MARKKU PÖLÖNEN

Anu Ontronen -Kirsti Fleming

Mezzosopraano Anu Ontronen työskentelee oopperalaulajana Suomen Kansallisoopperassa, jossa
hänen roolejaan viime vuosina ovat olleet mm. Verdin La Traviatan Flora, Mozartin Figaron häiden
Marcellina ja Tsaikovskin Jevgeni Oneginin Larina. Muita Ontrosen aikaisempia rooleja ovat mm. Verdin Rigoleton Giovanna (Savonlinnan oopperajuhlat), Kuusiston Aino Ackten Emmy Achte (Etelä-Savon ooppera), Mozartin Taikahuilun 3. nainen (Metropolia AMK), Rossinin Il viaggio a Reimsin Melibea (MDW) sekä Verdin Falstaffin Mrs Quickly (MDW).

Ontronen valmistui kesällä 2016 Wienin musiikkiyliopiston oopperaluokalta ja työskenteli kaudella 2016/17 Suomen Kansallisoopperassa solistiharjoittelijana. Ontronen sijoittui jaetulle toiselle sijalle Lappeenrannan laulukilpailuissa 2016 ja voitti kesällä 2014 Kangasniemen laulukilpailujen jaetun 1. sijan.

Ontronen on Matti Salmisen säätiön vuoden 2011 stipendiaatti ja Suomen Wagner-seuran vuoden 2017 stipendiaatti. Ontronen on esiintynyt mm. Jyväskylä Sinfonian, Lappeenrannan Orkesterin, Hyvinkään orkesterin sekä NYKY-Ensemblen solistina.

Heikki Kilpeläinen -Klaus Kurki 

Heikki Kilpeläinen opiskeli musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiassa ja täydensi opintojaan Zürichin kansainvälisessä oopperastudiossa – tätä ennen hän oli jo valmistunut diplomi-insinööriksi Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta.

Vuosina 1994-97 Kilpeläinen oli kiinnitettynä baritonisolistiksi Bremenissä, 1998-2000 Bonnissa, 2000-09 Düsseldorfissa ja 2010-15
Mainzissa. Lisäksi Kilpeläinen on esiintynyt mm. Zürichin, Geneven, Hannoverin, Stuttgartin ja Frankfurtin oopperoissa sekä Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Hän on esittänyt tähän mennessä noin 70 näyttämöroolia - mm. baritonipääroolit Verdin oopperoissa Macbeth, Falstaff, Don Carlo ja Naamiohuvit sekä Escamillo (Bizet: Carmen), Don Giovanni (Mozart: Don Giovanni), Enrico (Donizetti: Lucia di Lammermoor), Onegin (Tsaikovski: Jevgeni Onegin), Kurwenal (Wagner: Tristan ja Isolde) ja Beckmesser (Wagner: Mestarilaulajat).

Suomessa Kilpeläinen esiintyi oopperalaulajana viimeksi 2020 Oulun Fidelio-produktiossa (Pizarro), 2021 ympäri Suomea esitetyssä Ilkka Kuusiston säveltämässä oopperassa Taipaleenjoki (Yrjö Jylhä) ja vuonna 2022 baritonipäärooleissa Turun Cavallería rusticana/
Pagliacci -produktiossa (Alfio/Tonio). Taiteellista muuntautumiskykyään Kilpeläinen osoitti syksyllä 2022 Helsingissä Bernsteinin musikaalin Candide neljässä roolissa, joita hän esittää
myös Kuopiossa tammikuussa 2023.

Oratorio- ja orkesterikonserttien solistina Kilpeläinen on laulanut kotimaan ja Saksan lisäksi Ruotsissa, Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa ja Englannissa. Viime vuosina hänen esittämiä oratorioita ja konserttiteoksia ovat olleet Bachin Jouluoratorio ja Matteus-Passio, Mendelssohnin Paulus ja Die erste Walpurgisnacht, Beethovenin C-mollimessu ja Fantasia, Brucknerin Te deum ja d-mollimessu, Dvorakin Stabat mater, Rossinin Petit messe solennelle sekä Sibeliuksen Kullervo.

Vuonna 2022 hänen konserttiohjelmistossaan ovat Orffin Carmina burana, sekä Mozartin että Verdin Requiem, Händelin Messias ja sekä Bachin että Saint-Saensin Jouluoratorio. Liedkonsertteja Kilpeläinen on pitänyt eri Euroopan maiden lisäksi mm. kolmella matkallaan Japaniin.

Mari Karjalainen -Elina

Mari Karjalainen on kotoisin Kangasniemeltä ja suku Mäntyharjulta. Hän työskentelee Lahden konservatorion yksinlaulun lehtorina sekä freelancer-muusikkona. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Tallinnan musiikki- ja teatteriakatemiasta ja kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Karjalainen on toteuttanut useita juonellisia konserttikokonaisuuksia ympäri Suomea sekä ohjannut nuorten musikaaleja Kangasniemelle. Esmon toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2015. Oopperarooleista suurin on ollut Zerbinetta ooppera Box:n tuottamassa produktiossa Straussin Ariadne auf Naxos.

Eero Lasorla -Uolevi

Eero Lasorla on freelance oopperalaulaja. Lasorla valmistui laulun maisteriksi Roomasta konservatorio Santa Ceciliasta keväällä 2019. Pandemiasta johtuen laulutyöt loppuivat lähes kokonaan ja hän päätti täydentää osaamistaan pedagogisissa opinnoissa Turku AMK:ssa, jossa hän jatko-opiskelee tällä hetkellä

Lasorla on laulanut  tenoripääosat mm. oopperoissa Verdin Rigoletto, Donizettin Lemmenjuoma, Paciuksen Kaarle Kuninkaan metsästys sekä Stravinskin Hulttion tie. Hän on toiminut myös orkesterisolistina mm. teoksissa Mendelssohnin Elias-oratorio, Beethovenin 9.  sinfonia ja Rossinin Petit Messe Solennelle.

Lasorla on konsertoinut myös mm. Lokakuussa 2022 Roomassa Villa Lantessa, Sibelius-societyn soolokonsertissa yhdessä pianisti Marina Cesaralen kanssa, missä esiteltiin heidän yhdessä kirjoittamansa, vuonna 2020 julkaistu, koko Sibeliuksen lied-tuotannon käsittelevä kirja ”Jean Sibelius · Lieder”. Teoksen tarkoituksena on tuoda Sibeliuksen laulutuotantoa tutuksi italiankielisille. Italiassa hän on konsertoinut myös Liszt & Friends -festivaaleilla, sekä Santa Margerita Liguressa, Sibelius-festivaaleilla.

Lasorlaa ovat olleet tukemassa Tampereen Ooppera Ry, Suomen Kulttuurirahasto sekä Niilo Helanderin säätiö.

Laura Heinonen -Suomelan emäntä

Laura Heinonen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut sopraano, joka on opiskellut mm. Anita Välkin, Ritva-Liisa Korhosen, Mitsuko Shirain ja Hedwig Fassbenderin johdolla.

Heinonen on tehnyt lukuisia ooppera-, operetti- ja musikaalirooleja sekä konsertoinut niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänet tunnetaan vahvoista roolitöistään, ekspressiivisestä äänenkäytöstään ja vivahteikkaasta lavatyöskentelystään.

Kilpailumenestyksistä mainittakoon ensimmäinen palkinto Kangasniemen laulukilpailussa, finaalipaikka Merikanto-laulukilpailussa sekä viides sija Saksassa kansainvälisessä Robert Stolz-operettilaulukilpailussa; viimeksimainittuun osallistui 90 osanottajaa 23 eri maasta.

Laura Heinonen kuuluu itsenäisen oopperaryhmän Ooppera Skaalan ensembleen, ja on ollut mukana toteuttamassa monia nykyoopperan rajojarikkovia kantaesityksiä.

Samuli Hyvärinen -Uoti

Mikkelissä lapsuutensa viettänyt Samuli Hyvärinen on sekä sellisti että laulaja. Hän valmistui Stadiasta vuonna 2005 sellonsoiton opettajaksi ja laulajaksi Metropoliasta 2013.  Hän on soittanut ja laulanut mm. Mikkelin Kaupunginorkesterin ja Sinfonietta Soin solistina.

Hyvärisen merkittävimmät oopperaroolinsa ovat W.A Mozartin Taikahuilun Papageno, G.Rossinin Sevillan Parturin Figaro ja R.Straussin Ariadne auf Naxosin Harlekiini. Samuli esiintyy aktiivisesti laulajana sekä sellistinä erilaisissa tilaisuuksissa sekä opettaa sellonsoittoa pääkaupunkiseudulla.

Samuli on Velkua Soi musiikkijuhlien perustaja ja taiteellinen johtaja, minkä lisäksi hän on ollut Merenkuningatar ja hänen poikansa kamarimusiikkifantasian tuottaja vuonna 2016.

Maija Rautasuo - Rouva Kirves

"Hei, olen sopraano Maija Rautasuo ja laulan tässä oopperassa Rouva Kirveen roolin. Valmistelen myös Elinan roolin sekä olen mukana kuorokohtauksissa. Olen alun perin kotoisin Kuusankoskelta, mutta luokanopettajaopinnot veivät minut aikoinaan Savonlinnaan, jossa tutustuin ensi kertaa Esmon toimintaan. Olin mm. vuonna 2017 mukana Aino Ackté-oopperassa kuoron riveissä sekä vuonna 2018 solistina Pääsiäisajan musiikkia -konsertissa.

Sittemmin tieni vei pääkaupunkiseudulle ja Metropolia Ammattikorkeakouluun, mutta olen kyllä törmäillyt vähän väliä esmolaisiin milloin missäkin käänteissä. Ja niin se vain Savonlinnakin vetää aina vain puoleensa! Olikin suuri ilo, kun minua pyydettiin mukaan tähän uuteen produktioon!

Elinan surma on upea ja traaginen tarina ja Merikannon sävelkieli tekee siitä vielä entistä syvemmän ja kauniimman. Eivätpä osanneet kylän naiset ennustaa, mitä iloisesta hääuutisesta voisikaan vielä seurata... vaan kyllähän juoruille aina aihetta löytyi!

Tällä hetkellä viimeistelen pedagogiopintojani ja teen tiivistä yhteistyötä pianisti Pinja Ukkolan kanssa erityisesti liedmusiikin parissa. Pandemiasta huolimatta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet musiikillisesti mielenkiintoisia, sillä pääsin vuonna 2020 laulamaan Adinan roolin G. Donizettin Lemmenjuoma-oopperassa (OperaExtravaganza) Italiassa ja vuonna 2021 kilpailin Timo Mustakallio -laulukilpailuissa sekä Helsinki Lied -kilpailussa. Syksyä on myös piristänyt E. Rautavaaran Auringon talo -ooppera (Metropolia AMK), jossa lauloin Irenen roolin. Rautavaaran jälkeen on kyllä mahtavaa saada jatkaa suomalaisen oopperan parissa!"

Maria Mentu - Rouva Linnunpää

"Olen savolaislähtöinen mezzosopraano, valmistunut ortodoksiseksi kanttoriksi Joensuun Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2015 ja asettunut perheeni kanssa Mikkeliin viitisen vuotta sitten.

Mikkelin lämminhenkinen musiikkiopisto ja kokoaan rikkaampi kulttuuritarjonta viehättivät minua alusta asti, ja päädyin pian syventämään lauluopintojani Päivi Virolainen-Kalpion ohjauksessa.
Tällä hetkellä suoritan kanttorin-työn ohessa musiikkipedagogin amk-tutkintoa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa Mikkelistä käsin.
Valmistun laulun instrumenttiopettajaksi näillä näkymin vuoden 2023 aikana.

Suomelan Isäntä -Riku Palomäki

Maakuntatasolla Elinan surma -hanke on laaja yhteistyöproduktio Itä-Suomen alueella ammattilaisten, kulttuurialan opiskelijoiden ja intohimoisten musiikin harrastajien välillä.

Hankkeessa ovat ESMO ry:n laulajien lisäksi mukana Joensuun Kaupunginorkesteri, kapellimestari Huba Hollókői, elokuvaohjaaja Markku Pölönen ja assistenttinsa Marianna Metsälampi, Kouvolan kaupunginteatterin päämaskeeraaja Janita Rikkola, valoteknikko Ville Keinänen, kuoronjohtaja Matti Makkonen ja korrepetiittori Mirva Helske. 

Koulutus- ja harrastuskentältä mukana on lauluyhtye Evenio, Mikkelin musiikkiopiston laulunopiskelijoita, Savonlinna-kuoro ja Savonlinnan taidelukion OMUTE-opiskelijoita sekä lavastuksesta ja puvustuksesta vastannut Anne Peltosen johdolla SamiEdun koulutusyksikkö.

Joensuun kaupunginOrkesteri

Joensuun kaupunginorkesteri on energinen, ohjelmistoltaan monipuolinen 35-henkinen sinfoniaorkesteri. Orkesterilla on vuosittain kahdeksisenkymmentä esiintymistä, joista noin kolmasosa on sinfoniakonsertteja. Niiden lisäksi soitetaan kirkko‑, kamari- ja viihdemusiikkia sekä musiikkia lapsille ja nuorille, rokkia unohtamatta. Joensuun kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina toimii Jukka Untamala ja taiteellisina partnereina toimivat Minna Pensola ja Antti Tikkanen.

www.joensuunkaupunginorkesteri.fi

Kuoro

Elinan surman kuoron ytimen muodostaa vuonna 2023 perustettu Etelä-Savon maakuntakuoro. Laulajia on mukana mm. mikkeliläisestä lauluyhtye Eveniosta, Mikkelin musiikkiopiston kuoron laulajista sekä Savonlinna-kuoron ja muutamista Savonlinnan taidelukion ooppera- ja musiikkiteatterilinjan (OMUTE) laulajista. 

Lehtijuttuja

"Tässä oopperassa on hirvittävän vahvoja naisia" -Markku Pölösen haastattelu Länsi-Savossa 19.2.2023 (tilaajille).

"Wagneria ja suomalaisuutta" -Rondon artikkeli 29.1.2023.

Mestariohjaaja laittoi kuorolaiset ulisemaan -artikkeli Elinan surman harjoituksista Itä-Savossa 22.1.2023 (tilaajille).

Mikkelin kaupunkilehden artikkeli Mikkelin kaupunginorkesterin kaudesta 28.12.2022.

"Minä olen oikea naishirviö, aivan kamala tyyppi" -Anu Ontrosen haastattelu Itä-Savossa 26.12.2021 (tilaajille).

Ylen artikkeli Elinan surmasta 13.5.2020. 
Helsingin sanomien tiedote Elinan surmasta 13.5.2020.

Liput oopperaan löytyvät Lippu.fi:n sivuilta, täältä

Lämmin kiitos kaikille tahoille, jotka ovat mahdollistaneet oopperahankkeemme toteuttamisen! 

Suuri kiitos tuestanne Etelä-Savon Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edistämiskeskus ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto!
Kiitos kulttuurihankkeille osoittamastanne tuesta Juvan Kulttuuriyhdistys, Suur-Savon Osuuspankki, Rantasalmen Osuuspankki, Savo-Karjalan Lähi-Tapiola ja Suur-Savon Sähkö! Kiitos tuesta tiedotuksen ja markkinoinnin kanssa Suur-Savon S-ryhmä. Kiitos tuestanne Savonlinnakuorolle, Olvi-säätiö!

Kiitos tavaratalo Carlson Mikkeli ja K-market Pikantti ihanasta konkreettisesta avustanne hankkeen toteutuksessa!